Kansanmusiikkilliiton putiikki

Tohtorintutkinto Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta: Kansanmusiikin estetiikka antaa luvan tehdä musiikkia omalla äänellä

Kansanmuusikko, pedagogi Leena Joutsenlahti havainnoi taiteellisessa tohtorintutkinnossaan kansanmusiikkipedagogiikan vaikutusta omaan muusikkouteensa. Hän tarkastelee myös, miten improvisaatiotaidot elävät lapsissa. Joutsenlahden tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 12.10.2018.

 

Joutsenlahti aloitti opinnot vasta perustetulla Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla 1983. Opiskellessaan hän tutustui emeritusprofessori Heikki Laitisen luomaan kansanmusiikkipedagogiikkaan, johon kuului eri kansanmusiikkityylien opettelun lisäksi lupa laulaa omalla äänellään ja soittaa omalla tavallaan. Laitisen myötä kansanmusiikkiin oleellisesti kuuluva improvisointi tuli opiskelijoille sallituksi tavaksi ilmaista itseään. Tutkintoon sisältyvässä kirjallisessa työssä Joutsenlahti kuvailee, miten kansanmusiikkipedagogiikka vaikutti häneen opiskelijana.

- Suomalaisen muistinvaraisen musiikin olemassaolo elävänä perinteenä ja arkistoissa paljastui minulle vasta opinnot aloitettuani: kansanmusiikin improvisatorinen olemus ei kuulunutkaan pelkästään kaukaisille kulttuureille. Länsimaisen musiikkikulttuurin takaa löytyi jotain aivan muuta kuin mitä olin aikaisemmin oppinut, toteaa Joutsenlahti.

Pedagogina Joutsenlahti on havainnut, että spontaani laulu- ja soittotapa on lapsilla tallella, jos siihen vain annetaan opetuksessa mahdollisuus. Tämä ”omasta päästä laulu ja soitto” muistuttaa vanhojen runolaulajien ja paimensoittajien arkaaista, ns. pitkän estetiikan musiikkia - musiikkia, jossa ei ole alkua eikä loppua.

- Opetustyöni myötä minulle avautui, mikä lapsen spontaanin musiikin tuottamisen merkitys kansanmusiikissa on. Usein lapsi nähdään lähtökohtana, jota pitää alkaa opettaa. Oma johtopäätökseni on, että lapsi ei ole jotain, mitä hän ei osaa, vaan mitä hän jo osaa. Merkityksellistä on luoda opetustilanteessa olosuhteet, joissa tämä otetaan huomioon.

Viidessä jatkotutkintokonsertissaan Joutsenlahti tarkasteli, miten kansanmusiikin opiskelu muutti hänen käsityksiään musiikin tekemisestä, soittamisesta ja laulamisesta. Joutsenlahti kertoo, että kansanmusiikin estetiikka muutti hänen musiikillisen maailmankuvansa täydellisesti.

- Historiallinen kansanmusiikki on täynnä musiikillisia esikuvia ihmisistä, joille soitto ja laulu oli kuin toinen äidinkieli. Heidän elämänsä ilot ja murheet soivat heidän sävelissään. Huomasin, että konserteissa annoin saman tapahtua myös itselleni ja löysin merkityksellisen tavan improvisoida. Kansanmusiikki on antanut minulle luvan soittaa ja laulaa omalla äänelläni ja omalla tavallani.